Liveala siirtyy syksyn tullen sisälle, kun kesän festivaalikausi vaihtuu ulkolavoilta klubikeikkoihin ja konsertteihin.
Festivaalikesä oli kiivas, vaikkakin määrällisesti jäätiin edellisen, ensimmäisen koronan jälkeisen kesän huippulukemista. Festivaalijärjestäjiä haastoi paitsi kulujen kasvu, myös viranomaisten kiristynyt sääntely ja ristiriitaiset tulkinnat siitä, tulisiko festarilavoilta ja talonrakennustyömailta vaatia samoja sääntöjä. Edellisen kesän työvoimapula ja kiire vaihtuivat kuitenkin vähitellen vakiintuneempaan toimintaympäristöön, jossa työntekijöitä ehdittiin kunnolla perehdyttää ja osaajia löytyi, jos ei nyt aivan tarpeeksi, niin ainakin aiempaa paremmin.
Keikkapaikoilla ja konserttisaleilla palautuu pikkuhiljaa luottamus siihen, että keikat taas myyvät ja musiikkitapahtumiin riittää kävijöitä. Korona jätti kuitenkin jälkensä keikkajärjestäjiin, ja takaraivossa tykyttää edelleen huoli, liikkuuko liput riittävästi ja osataanko alalla tarpeeksi ennakoida keikkakävijöiden ostokäyttäytymistä.
Ostokäyttäytymiseen vaikuttanee tulevina vuosina erityisesti uuden hallituksen suunnitelmat korottaa pääsylippujen arvonlisäveroa. Paineita lippujen hinnankorotukseen on jo ennen mahdollisia veronkorotuksiakin. Pääsylippujen alv-kannan nosto näkyy suoraan kävijöiden lompakossa, vaikka ala tekisikin kaikkensa pitääkseen hinnat entisellään. Jos alv-korotus toteutuu suunnitellusti, tuore hallitus talloo livealan elinvoiman ja lipunostajien ostovoiman talouden tasapainottamisen jalkoihin. Päinvastoin kuin hallitusohjelmassaan lupaili.
Hallitusohjelmasta puheenollen – normien purkua pitäisi nyt kiireesti suorittaa erityisesti festivaalien sääntelyyn liittyen. Hallitusohjelmassa luvataan yhdenmukaistaa aluehallinnon lupa- ja valvontakäytänteitä ja sujuvoittaa lupaprosesseja. Kesän kokemukset festivaaleihin kohdistuvista viranomaisten yhteistarkastuksista osoittivat, että nykyiset valvontakäytännöt ovat sekavia, alueellisesti epäyhdenmukaisia ja livealaa huonosti tuntevia. Viranomaiset rinnastavat festivaalien lavojen ja jopa telttojen pystytyksen rakennustoimintaan ja soveltavat yksisilmäisesti rakennusalan lainsäädäntöä livealaan. Jos laki on huono, sitä tulee muuttaa, ja koko tapahtumaelinkeino tulisikin tunnistaa lainsäädännössä ja viranomaistyössä aiempaa paremmin. Käytännössä kun talojen rakentaminen ja vaikkapa musiikkitapahtumien järjestäminen eroavat aika oleellisesti toisistaan.
Hallitusohjelma lupaa laatia kulttuuripoliittisen selonteon, johon myös liveala kohdistaa kovia odotuksia. Jos selonteon halutaan aidosti toimivan, tulee siinä kuulla myös niitä, joita ei kulttuuripolitiikassa aiemmin ole kuunneltu.
LiveFINin viesti selontekotyöhön ja uudelle eduskunnalle on se, että elävän musiikin kenttä ei ole vailla pelkästään rahaa, vaan myös toisenlaisia resursseja: alan aidosti tunnistavaa lainsäädäntöä, sujuvampaa viranomaisyhteistyötä ja tarkoituksenmukaisempaa sääntelyä. Ja aivan erityisesti säännöllistä vuoropuhelua livealan ja julkisen sektorin kesken. Ja sitä pääsylipun arvonlisäverokantaa ei missään nimessä tule korottaa! Eikä vapaan kentän tuista saa leikata!
LiveFIN ry:n tehtävä on tänäkin syksynä kertoa kuuluvalla äänellä livealan asioista päättäjille. Nyt kun istuntokausi on alkanut, jaamme tietoa elävän musiikin alan haasteista ja tietenkin myös onnistumisista uudelle eduskunnalle!
Jenna Lahtinen
Toiminnanjohtaja
LiveFIN ry
Kuva: Miikka Varila